Esipuhe

Tähti on kuten ihminenkin. Se syntyy, elää ja kuolee. Eräillä tähdillä kuolema on näyttävä ja väkivaltainen. Ne räjähtävät supernovina.

Supernovaräjähdys on harvinainen tapahtuma tähtitaivaalla. Linnunradassa on havaittu supernova viimeksi vuonna 1680.
On arvioitu, että lähellä Aurinkokuntaamme saattaa räjähtää 3-4 supernovaa kuluvan 1000 vuoden aikana.

Tästä johtuen supernovista kiinnostuneiden onkin etsittävä supernovia muista galakseista.
Supernovien metsästys on kiehtova harrastus tähtitieteen harrastajille. Havainnointilaitteiden kehityksen myötä, jota CCD-kamerat edustavat, kaukaisemmat galaksit ovat tulleet helpommin havaittaviksi myös pienemmillä kaukoputkilla.

Olen koonnut oppaan galakseista, joissa on räjähtänyt tai voi räjähtää supernova, joka on magnitudia 14 kirkkaampi.
Galaksit ovat sellaisia, että niitä voi havaita näiltä pohjoisilta leveyspiireiltä kaukoputkella, jonka peilin halkaisija on noin 15cm:stä ylöspäin.
Tiedosto sisältää 207 galaksia. Havaittujen supernovien oheen olen merkinnyt myös supernovan löytäjän nimen, mikäli kysymyksessä on ollut tähtitieteen harrastaja.

Supernovaräjähdys tuottaa raskaita ja harvinaisia alkuaineita emogalaksiin. Ne leviävät avaruuteen supernovapilvessä. Kaikki maapallollakin olevat alkuaineet, vetyä lukuunottamatta, ovat syntyneet raskaiden tähtien räjähdyksissä, jotka ovat sinkoutuneet avaruuteen supernovina miljardeja vuosia sitten.

Ihminenkin on osa supernovaa. Kehossamme oleva hiili, veressämme oleva rauta ja hengityksessämme oleva happi ovat syntyneet supernovaräjähdyksen tuloksena.

Supernovaräjähdys on kiehtova tapahtuma. Katsoessani kaukoputkellani supernovaa 1993J galaksissa Messier 81 huhtikuussa 1993 sain konkreettisesti nähdä sen valtavan voiman, mikä syntyy supernovaräjähdyksessä. Supernova näkyi yhtä kirkkaana kuin sen näkökentässä olleet Linnunrataamme kuuluvat tähdet, vaikka se oli lähes 12 miljoonaa valovuotta niitä kauempana.

Esimerkkinä supernovaräjähdyksen voimasta on vuonna 1987 havaittu supernova 1987A, joka räjähti 166 000 valovuoden etäisyydellä olevassa Linnunradan seuralaisgalaksissa, Suuressa Magellanin Pilvessä. Purkauksessa, jonka kesto oli 10 sekuntia, vapautui energiaa 1000 kertaa se määrä, minkä Aurinkomme on tuottanut 4.5 miljardia vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana. 

Helsingissä helmikuussa 1998

Jukka Mikkola